Minustako sijoituskodiksi?

Mikä on sijoituskissa?

Parhaimmillaan sijoituskissa on hieno kokemus kodille, sekä kasvattajalle. Mikäli kodilla on kiinnostusta joskus itse aloittaa kasvattaminen, voi sijoituskissan kanssa tutustua myös tähän maailmaan. Sijoituskissa on kasvattajan omistama jalostuskissa, joka asuu muualla kuin kasvattajan luona. Kasvattajaa kutsutaan kissan omistajaksi / luovuttajaksi siihen saakka, että sijoitussopimus on täyttynyt. Ihmistä, jonka luona kissa asuu, kutsutaan kissan haltijaksi / vastaanottajaksi. Kasvattaja voi sijoittaa, sekä naaras, että uros kissoja.

Kasvattaja on sijoituskodin kanssa yleensä tiiviisti yhteyksissä. Ja kodin tuleekin olla valmis aktiiviseen yhteydenpitoon. Sijoitusnaaraan kohdalla kodin tulee ilmoittaa kasvattajalle viipymättä naaraan kiimojen alkamisesta.

Miksi kissoja sijoitetaan?

Kasvattajilla ei ole aina mahdollista pitää kotonaan kaikkia niitä kissoja, joita jalostukseen haluttaisiin käyttää. Tällöin kasvattaja etsii kyseisille kissoille sijoituskoteja. Kissat eivät useinkaan viihdy isossa laumassa ja myös tämän vuoksi kasvattaja saattaa myös etsiä sijoituskotia, jottei kissaluku omassa kodissa kasva liian suureksi.

Sijoitussopimus

Sijoitussopimuksia on monenlaisia. Sopimus on aina luovuttajan ja haltijan välinen asia ja siihen kirjataan yleensä tarkasti kaikki tarvittavat tiedot ylös.

Sopimuksessa määritellään aina erikseen, maksetaanko kissasta vakuusmaksua. Vakuusmaksusta sopiminen ja aina kasvattajan ja kodin välinen asia ja vakuusmaksu käytäntö voi vaihdella. 

Sopimukseen kirjataan myös ylös, montako pentuetta naaras tai uros sijoitussopimuksen aikana tekee ja minkä ikäisenä kissa viimeistään siirtyy kodin omistukseen. Sopimukseen kannattaa myös kirjata ylös, miten näyttely- ja astutusreissut järjestetään ja kuinka pitkäksi aikaa kasvattaja voi mm. ottaa kissan luokseen astutusta varten. Naaraan kohdalla sovitaan erikseen synnyttääkö tuleva emo pennut sijoituskodissaan vain kasvattajan luona. Tällöin merkitään myös ylös mitä kuluja kasvattaja korvaa kodille ja, jos emo synnyttää kasvattajan luona, merkitään ylös milloin kasvattaja voi ottaa kissan luokseen ja koska se aikaisintaan luovutetaan kotiin takaisin. Sopimukseen kannattaa myös merkitä selkeästi ylös siirtyykö kissa sijoituskodin omistukseen kastroituna/steriloituna vai leikkaamattomana ja kuka vastaa leikkaamiskuluista.

Kulut

Koti vastaa kissan tavanomaisista elämisen ja hoidon kuluista mm. ruoka, hiekka, rokotukset ja eläinlääkäri. Kasvattaja vastaa kissan kasvatuskäyttöön liittyvistä kuluista mm. jalostustestit ja naaraan kohdalla tiineyden ja pentujen hoitoajan kuluista, mikäli naaras synnyttää sijoituskodissa. Sijoitussopimuksessa on hyvä myös lukea erikseen kuka vastaa kissan vakuutuksesta ja näyttelykuluista, yleensä kasvattaja vastaa näistä.

Sijoitusnaaras

Sijoituskissa synnyttää pääsääntöisesti omassa kodissaan, eli haltijan luona. Tuttu ympäristö on kissalle synnytystä ja pentujen hoitoa ajatellen stressittömämpi. Kasvattaja saattaa myös ottaa kissan synnyttämään kissalaansa. Tällöin kissa on kasvattajan luona useamman kuukauden ja kissaa olisi hyvä myös ennen synnytystä totuttaa kasvattajalla oloon. Synnytyspaikasta sovitaan viimeistään sijoitussopimusta tehdessä.

Naaras kissa sijoitetaan yleensä 1-2 pentueen ajaksi tai kunnes naaras tulee tiettyyn ikään, esimerkiksi täyttää neljä vuotta. Luovuttaja korvaa emon ja pentujen ruokinnasta ja hoidosta aiheutuvat kulut. Kulukorvaukset merkitään etukäteen sijoitussopimukseen mahdollisimman tarkasti, jottei jälkikäteen tule epäselvyyksiä sopimuksen sisällöstä. Etukäteen on myös hyvä sopia miten kasvattaja haluaa pentuja ruokittavan ja hoidettavan.

Useimmiten kissojen astutukset, synnytykset ja pentujen hoito sujuvat ongelmitta omalla painollaan. Sijoitussopimusta tehdessä kannattaa kuitenkin yhdessä miettiä miten toimitaan, jos kaikki ei menekään suunnitellusti.

Sijoitusehtojen täytyttyä tai naaraan saavutettua sopimuksessa määritellyn iän, naaras siirtyy haltijan omistukseen. Sopimukseen on hyvä kirjata, siirtyykö kissa jalostusoikeuksin vai sterilisoituna.

Sijoituskolli

Kasvattajat sijoittavat myös uroskissoja jalostusta varten. Yleensä sijoitusuroksia pyritään käyttämään heti vuoden ikäisenä mahdollisimman pian jalostukseen. Toisaalta, jos kissa ei merkkaile tai ole muuten hankala, voidaan kissan kanssa odottaa pidempään. Näistä sovitaan aina kasvattajan ja kodin välillä kissa kohtaisesti.

Yleisimmin uros sijoitetaan 1-4 pentueen ajaksi. Sopimusehdoissa määritellä myös tietty ikä, jolloin uros siirtyy haltijan omistukseen joka tapauksessa. Etukäteen on hyvä sopia miten toimitaan, jos uros alkaa merkkailemaan tai käyttäytymään häiritsevästi.

Astutus voidaan järjestää joko kollin tai naaraan luona tai esim. kasvattajan luona. Astutusjärjestelyistä ja kissan kuljettamisesta astutuspaikalle tulee sopia etukäteen.

Sijoitusehtojen täytyttyä tai uroksen saavutettua sopimuksessa määritellyn iän, uros siirtyy haltijan omistukseen. Sopimukseen on hyvä kirjata, siirtyykö kissa jalostusoikeuksin vai kastroituna.

Tärkeätä huomioida sijoituskissaa harkitessa

• Sijoituskissa ei ole ilmainen kissa. Vaikka kissasta ei joudu maksamaan täyttä hintaa, kissasta koituu kuitenkin samat normaalit ylläpitokulut kuin omasta kissasta.
• Sijoituskissa ei ole haltijan oma kissa, vaan kasvattajan omistuksessa oleva kissa sijoitussopimuksen ollessa voimassa. Kummankin osapuolen tulee noudattaa yhdessä laadittua sojoitussopimusta.
• Siitoskykyinen kolli voi merkkailla. kolli voi myös mouruta tyttöjen perään öisin. Kissaa ei voi kastroida ilman kasvattajan lupaa.
• Naaraskissat saattavat merkkailla etenkin kiiman aikana, ja mourunta saattaa kiristää hermoja. Naaraskissoilla kiimailun ajankohta ja tiheys on hyvin yksilöllistä. Jotkut naaraat voivat kiimailla viikon- parin viikon välen ja toiset taas vain muutaman kerran vuodessa.

Sijoittaminen edellyttää molemmilta osapuolilta hyvää kommunikaatiokykyä ja joustamista tilanteiden mukaan. Parhaimmillaan sijoitus on molemmille osapuolille erittäin myönteinen kokemus.

Miksi ryhtyä sijoituskodiksi?

Sijoituskissa on hyvä tapa tutustua rotukissatoimintaan, sekä kissojen jalostuskäyttöön. Sijoituskodin vastuulla on yleensä pentujen päivittäisestä ruokinnasta ja hoidosta huolehtiminen, kasvattajan toimiessa tukena ja apuna. Kasvattaja huolehtii kaikista jalostuskäyttöön liittyvistä käytännön asioista.

Kuka voi toimia sijoituskotina?

Sijoituskotina voi toimia kuka tahansa, joka on valmis sitoutumaan sijoitukseen. Sijoituskodin ei tarvitse olla itse kiinnostunut näyttelytoiminnasta tai olla itse halukas kasvattamaan tulevaisuudessa.